perjantai 4. heinäkuuta 2014

Tyyntä myrskyn edellä

Joka syksy olen ottanut uuden kalenterin käsittelyyn kun käytössä olevasta kalenterista loppuu päivät. Arkeni ei toimisi ilman tuollaista apuvälinettä. Sinne tulee merkkailtua kaikki työtunnit yms. työhön liittyvät asiat, mutta myös muut tapahtumat. Sivuilla on tallessa niin synttärikortteja kuin teatterilippuja.
Älypuhelimessani olevaa kalenteria en ole ikinä kokenut omakseni, sillä tykkään kalenterin sivuille piirrellä ja kirjoitella muistoja talteen ihan kuin päiväkirjaan. Värikkäiden kansien sivuja on mukava koristella ja ennen kaikkea, se tuo ilon tunteita aina kun sivuja selailee.

Olen täytellyt jo yli 15 vuoden ajan kalentereitani enemmän vähemmän. Uuden kalenterin täytän alustavasti joka vuosi muistettavista asioista esim. syntymäpäivistä. Mutta sivuille tulee lisää "tavaraa" sitä mukaa kun päivät kuluvat esim. teatterilippuja, ostokuitteja, vaatteiden tagejä jne. Kaikki vanhemmat kalenterini ovat tallessa ja niitä on mukava lukea vuosien jälkeen. Sivuilta saattaa löytyä muisto siitä, kuka on ollut luonani kahvittelemassa ja mitä tuolloin oli tarjottavana.

Tänä aamuna olen vallannut meidän keittiönpöydän. Minulla ei valitettavasti ole omaa askartelupistettä, joten valtaan tilaa muualta asunnostamme. Askartelu tarvikkeeni asettelen aina mukavasti käden ulottuville ja kaikki on kutsuvasti esillä, mutta jo tunnin jälkeen harmonia on tiessään. Keittiön pöytä on kuin räjähdyksen jäljiltä ja miestä hirvittää moinen "sotku".

Vai että sotku! Se on luovuuden lähde.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti