Ensimmäinen jouluni

Paperillan skräppäyshaaste oli todellakin haaste, sillä piti leiskaan muodostua pastellinsävyinen joulu. Oliko vähän vaikeaa? No oli. Jouluun en miellä mitenkään pastellin sävyjä joten taidan ollakin hiukkasen kaavoihin kangistunut. Tahdoin kuitenkin yrittää ja leiskasta ei tullut mielestäni. Leiska jäi valjuksi. Tuotoksesta tuli tylsä ja tunnelma on mielestäni kylmä.

Noh, kuitenkin...Leiskan pohjana on ihastuttava KaiserCraftin paperi. Työstä löytyy pari, erikokoista, kakkupaperia. Valokuva lepää kolmen paperilapun päällä, joiden reunat olisin voinut rajata vaikka musteella,sillä nyt asetelma näyttää yhdeltä mössöltä. Liikaa samoja sävyjä, mikään ei siis erotu edukseen. Urheasti jatkoin kuitenkin leiskan tekoa koristellen sen napeilla, tarroilla ja KaiserCraftin jouluisilla leikekuvilla.

Tällaisen valituksen jälkeen julkistan leiskan kuitenkin. Hyvähän se on olla kriittinen omia töitään kohtaan ja rehellisesti katsoa tekelettään. Näin sitä oppii.

Seuraavalla kerralla olen viisaampi. Uutta haastetta siis odotellessa.

Laatikollinen...

Viime syksynä bongasin Anskin blogista mukavan idean ja siitäpä kehittyi joululahja kummitytölleni, joka on vasta 9 kuukautta. Sopivaa laatikkoa tuli etsittyä jonkin aikaa, mutta sellaisen löysin löysin äidiltäni. Laatikkoa ei kauheasti tarvinnut tuunata. Hiukan vain maalia pintaan sekä kanteen koristeita napeista ja teipeistä. Varsinainen lahja on laatikon sisällä, minne skräppäsin noin parisenkymmentä valokuvaa niin kummitytöstä itsestään kuin tärkeistä ihmisistä hänen elämässään. Toiveenani olisi, että laatikkoon kertyisi valokuvia ja muistoja enemmänkin vuosien saatossa. Itse olin ajatellut joka joulu laittaa pari uutta valokuvaa laatikkoa täydentämään. Kotoa muuttaessaan on varmasti ilahduttavaa saada mukaansa laatikollinen rakkautta.

Laatikko elämästä.

Joululahja

Niin on tullut joulua vietettyä jälleen hyvin perinteiseen tapaan läheisten ympäröimänä. Minä ja mieheni matkustamme jouluksi aina Keski-Suomeen minun äitini huusholliin viettämään juhlaa josta perheen naisväki alkaa hössöttämään jo lokakuussa. Meidän jouluaattoomme on aina kuulunut hartaudessa hiljentyminen ja kynttilöiden vieminen haudoille. Tottakai myös juhlava jouluateria ja imelän makeat jälkiruokakahvit. Illalla sitten puhdistaudutaan saunomalla minkä jälkeen istahdamme pöydän ääreen pelaillemaan lautapelejä, syöden irtokarkkeja sekä rääppien kinkusta ja graavilohesta siivuja ruisleivän päälle.

Töitteni takia, jouduimme lähtemään äidiltäni pois jo joulupäivänä. Hiukan haikeana ajelimme takaisin kotiin. Nyt siis on talouteemme arki koittanut ja blogini on virkoamassa eloon. Ensimmäinen päivitys tulee kirjoitettua mukillinen erikoiskahvia seuranani.

Aamun kahvihetkeen hieman luxusta.

Sain joululahjaksi Dolce Gusto -kahvinkeittimen sekä Villeroy&Bochin wave mukin.

P*skarteluhaaste #258 -Värit

Tämähän on jippii -huudon paikka kun P*skarteluhaasteeseen pääsen osallistumaan. Haasteessa tuli käyttää kolmea väriä ja kesähän niistä väreistä mieleeni tuli. Viime kesänä tuli napattua kuva kahvihetkestä ja tahdoin siitä, jossakin vaiheessa, tehdä leiskan. Nyt oli sen aika vaikka joulu kolkuttelee kovasti jo oven takana. Leiskan pohjana käytin aivan ihastuttavaa Kaiser Craftin paperia. Koristeet kasautuivat näiden kahden (pohjapaperin ja valokuvan) värimaailmasta mitkä komppasivat sitten P*skarteluhaasteen värejä.

Tämän kesäisen leiskan myötä toivotan teille kaikille rauhaisaa joulua. Hiljennyn nyt joulun viettoon.

Paketointia

Viime jouluna ajattelin, että ryhdyn hankkimaan joululahjoja jo vuoden alussa. Tarkoituksena oli lieventää  kauheaa stressiä sitten joulun aikaan, mutta silti suurin osa lahjojen ostosta jäi marras-joulukuulle. Toivon hartaasti, että olisin ensi vuonna viisaampi. Minä olen äärettömän huono ideoimaa toiselle lahjaa ja olenkin aina hyvin huojentunut kun urakka on takana ja alkaa se mieluisampi touhuilu. Nimittäin lahjojen paketointi.

Joululahjojen paketoinnissa on jotain rentouttavaa. Samalla kun suunnittelee pakettikortteja ja muuta koristelua niin kuuntelee joululauluja. Ja tietenkin laulaa mukana täysin palkein.
Tällaisia paketteja tuli tänä vuonna väkerrettyä.

Kirjalahjat ovat joka vuotisia

Lapsille pehmeä paketti on pettymys, mutta ei suinkaan työnantajalle,

Lapsille kovia paketteja.

Paketteja pariskunnille ja tietenkin äidille.

Rakkaalle veljelle.

Hiukan bling blingiä sukulaistytölle.

Perheen miehille hiukan maistiaisia joulun pyhiksi.

Kuusen koristelua

Meidän perheemme arkea tuli ilahduttamaan, kaksi vuotta sitten, havannankoiran pentu Kosti. Tuona aikana ei ole huushollissamme kuusi koristanut olohuoneemme nurkkaa. Kesällä saimme huomata, että nuorelle koiralle oli sen verran tullut itsehillintää lisää ja tajunnut samalla purkaa energiansa puremalla luuta tai omaa pehmolelua, minkä seurauksena Kosti jätti sohvatyynyjemme järsimisen. Niinpä päätimme tänä vuonna kokeilla saisiko joulukuusi arvoisensa kohtelun.

Ja kyllä on saanut joulukuusi, jo peräti viikon, seistä paikallaan koristeet oksillaan.

Muutama vuosi sitten talouteemme ostettiin pieni muovikuusi ja siihen koristeet. Tuolloin mieltymykseni joulun koristeista oli aivan jotain muuta, mitä se on tänä päivänä. Niinpä katsoin aiheelliseksi uudistaa joulukuusemme ulkonäön kokonaan. Vanhoja koristeita siirsin syrjään suurimman osan, ainoastaan valot ja punaiset joulupallot saivat jäädä. Uuden ilmeen joulukuusi sai itse tehdystä paperitähtiköynnöksestä. Se loi kuuselle hyvinkin kotoisan ja lämpöisen tunnelma Ja se sopii äärimmäisen hyvin olohuoneemme muuhun sisustukseen.

Paperitähtiköynnös oli hyvin hauska ja yksinkertainen tehdä. Aikaa sen tekemiseen meni aikalailla, mutta joululauluja kuunnellen aika meni kuin siivillä. Tähden muotoista piparkakkumuottia apunakäyttäen piirsin tähtikuvioita erilaisiin kuviollisiin papereihin. Osan tähdistä tein ihan vain vanhan kirjan sivuista. Kun kaikki tarvittavat tähde oli piirretty ja leikattua alkoi jumalaton liimalla läträäminen. Kun liimasin tähden puolikkaita yhteen, sormet tahmeana, laitoin niiden väliin samalla villalankaa mikä yhdisti tähdet lopulta köynnökseksi. Köynnös kun oli valmis niin hiukan viimeistelin tähtien reunoja ruskealla musteella, mikä sai tähtiin vanhan ajan tuntua.

Tuiki tuiki tähtönen...

Urakka jo takana

Viime viikon perjantaina oli viimeinen päivä postittaa joulukortit halvemmalla postimerkillä. Minäkin sain oman urakkani tehdyksi...tai noh...en nyt tiedä voiko urakasta edes puhua. Minulla ei ole ollut joulukorttien teko -stressiä pariin vuoteen, sillä olen keksinyt hyvinkin kylmän tavan selvitä tuosta rituaalista.

Olin jo monena vuonna maalannut jokaiselle tuttavalle, ystävälle ja perheenjäsenelle erilaisen joulukortin, kunnes huomasin pari vuotta sitten ettei minulla ollut enää ideoita, enkä tiennyt kenelle olin minkäkin kortin edellisenä vuonna postittanut. Ja tuntui myös siltä, että aikakin korttien tekoon oli vähäistä. Enkä pitänyt tunteesta, että tuollainen tekeminen tuntui pakolta. Tuolloin päätin, että jokin ratkaisu tähän hassutukseen on tultava ja niinpä keksin painattaa maalaamani kortin moneksi. Tällainen on oikein ovallinen tapa hiuikan antaa lisää aikaa muille jouluisiin näpertelyihin. Tämän vuoden, varmasti tulevienkin, joulukortit painatin Etelä-Savon Kirjapainossa.

Tällaista tänä vuonna.

Pakettikortteja

Uusi P*skarteluhaaste on valitettavasti sellainen etten voi siihen osallistua ja uusi haaste julkaistaan vasta kahden viikon päästä. Siis...Mitä teen nyt seuraavat kaksi viikkoa. Hätäähän se siis meinasi pukata,  mutta onneksi kekseliäs ystäväni riensi apuun ja lupasi loihtia minulle askarteluhaasteen. Haaste oli bingo ja sieltä nappasin peräti kolme riviä. Heh.

Tällä kertaa en tehnytkään leiskaa vaan tein kolme pakettikorttia. Jossakin vaiheessa se on ryhdyttävä käärimään joululahjoja paperiin ja mikäs lahja se on, missä ei ole pakettikorttia. Viime viikolla Facebookin Paperiaskartelua -ryhmässä eräs askartelija julkaisi joulukortistaan kuvan. minkä hauska idea jäi mieleeni ja sai minut toteuttamaan omalla tavallani paperisuikaleista joulukuusta.

Bingorivi

Bingorivi: harmaa-oliivinvihreä-keltainen

Bingorivi: harmaa-turkoosi-valkoinen

Bingorivi: ruskea-punainen-harmaa

    

Piparia, piparia

Olen jo muutaman vuoden ajan tehnyt piparkakkutalon jouluajan iloksi ja niin tein sen myös tänäkin vuonna. Vuosien saatossa on ollut isoja ja pieniä sekä porstualla tai ilman olevia piparitaloja. Myöskin savupiipullisia taloja on tullut tehtyä ja joskus taloja on tullut kyhättyä peräti kaksi. Tämän vuoden piparkakkutalossa uutena juttuja on värillisellä sokerikuorrutteella tehdyt rusetit ikkunoissa ja havukranssi ulko-ovessa. Vaikka koonsa puolesta se olisi ollut mahdollista jätin ikkuna-aukot tekemättä. Silloin aikoinaan kun talojen rakentelun aloitin, tahdoin saada sisälle valon kajastamaan ikkunoista. Typeränä tyttönä päätin laittaa talon sisälle tuikun. Siinähän ei kauhean hyvin käynyt...keittiössä haisi palanut pipari ja talon katto oli painunut kasaan. Tuon jälkeen olen ajatellut, että tekemieni piparkakkutalojen asukkaat eivät ole kotona.

Parisen päivää tuollaista kyhäelmää kasailee. Maanantaina tein paperista kaavat osille, paistoin taikinasta elementit ja koristelin kaikki osat. Tiistaina oli sitten mahdollisuus talo kasata kun koristelussa käyttämäni sokerikuorrute oli kovettunut.
Jo samaisena iltana tuli piparkakkutalo laitettua esille eteisen pöydälle, missä se sai komeilla kynttilän valossa kera tonttujen ja joulukuusen.