sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Rakas äitini

Minun blogiani ei varmasti kukaan lue yhtä intensiivisesti ja ahkerasti kuin oma äitini. Hän löysi viime viikolla vuoden vanhan blogini ja on sitä ryhtynyt lukemaan ihan päivittäin. Noh, ei siinä mitään. Kivahan se on, että äitiä kiinnostaa tekemiseni ja saan niistä kivaa palautetta, mutta nyt kun hän on lukenut kaikki vuoden aikana tekemäni postaukset niin...Huh. Päivällä saattaa tulla puhelinsoitto, että "aamulla kun käynnistin koneen, niin et ollut mitään blogiisi kirjoittanut" tai "koitahan sitä blogiasi nyt päivittää, niin on aamulla jotain luettavaa kun aikaisin herää" tai "kyllä olin aamulla pettynyt, kun et ollut mitään uutta blogiisi kirjoittanut".

Täytyy sanoa, että on pientä stressiä alkanut puskemaan iltaisin. :) Sitä illalla miettii, että mistä hemmetistä minä nyt jotain blogiini kirjoitan. Pakko on saada äidille tekstiä. Jos en mitään kirjoita, niin seuraavan päivän puheluihin en uskalla vastata.

Olen niin saanut rentoutua tänä viikonloppuna. Uskokaa tai älkää, rentouduin koska äiti oli luonani kyläilemässä. Heh. Ei tarvinnut miettiä blogipostauksia pariin päivään ollenkaan. 

Äiti, tiedän että luet tätä aamulla. Siispä hyvää työviikon alkua. 

Pari päivää vaimme nauttia tuomen kukkien tuoksusta. 

Keittiön pöytää koristaa iittalan tuikkukipot mitkä ovat pienillä tinalautasilla. Ne löysin viime syksynä kirpputorilta, samoin myös pitsiset pöytäliinat. Kartiolaseihin olen kerännyt ojanpohjalta kauniita kesänkukkia. 


Samoja kesänkukkia löytyy myös kermanekasta olohuoneesta. Kukaset ovat esillä pentikin tarjoululautasella. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti