sunnuntai 15. tammikuuta 2017

UN-Do -lista

Kivempi Blogi niminen sivusto on ollut täynnä mielenkiintoisia postauksia blogimaailmasta, niin niistä positiivisista kuin negatiivisistakin tuntemuksita mitä blogin ylläpitäminen kirjoittajassa herättää. Tätä em. blogia olen lukenut ja se on saanut minut pohtimaan moniakin asioita ja olen samaistunut hyvinkin moniin postauksiin. Se on ollut äärimmäisen lohduttavaa.

Kivempi Blogin kirjoittaja tykkää tehdä listoja erilaisista asioista ja tuollaisen tavan hän on saanut iskostettua minuun. Voin sanoa, että listat ovat kivoja. Bloggari on julkaissu joka kuukausi listahaasteen. Tämä haaste on ollut erilainen millaiseen olen tottunut ja senpä vuoksi se on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ja toisinaan vaikeakin. Kivempi Blogi on jäämässä tauolle, mikä on kurjaa, ja niin on tullut aika viimeisen haasteen. Tämän haasteen aiheena on UN-Do -lista.
Ajatus tässä on hauska, sillä listaaminen on käännetty päälaelleen. Nyt ei tehdäkään listaa asioista mitä pitäisi tehdä, vaan niistä asioista joita ei pidä tehdä. 

Minun UN-Do -lista on tällainen.

En enää koe huonoa omaatuntoa siitä, etten  jaksa nähdä ystäviäni samalla tahdilla mitä ennen. Ystävien kanssa hengailusta ei pidä nousta velvollisuuden painetta. Jos ystävää tapaa pakon edestä on hetki epäaito ja olen varma siitä, että sellainen tunne on aistittavissa. Tällaisen tunteen kanssa olen paininut syksystä asti ja nyt olen päättänyt etten sitä enää murehdi. Olen hyvä ystävä silloin, kun pystyn ystävieni kanssa kahvittelemaan, niitä että olen läsnä heidän kanssaan oikeasti.

- En enää elä ennakkoluulossa suomalaisia kirjailijoita kohtaan. Otan tämän vuoden tavoitteeksi lukea suomalaisen kirjoittaman kirjan. Toivoisin, että yllättyisin ja muuttaisin asennettani. Uskaltaisinkohan avartaa maailmaani niinkin isolla loikalla että lukisin finlandia-palkitun kirjailijan teoksen. Onko teilla hyviä ehdotuksia?

- En juo työpaikalla kahvia enää sosiaalisenpaineen vuoksi. Tiedän, että kahvi turvottaa minua ja ei tee vatsalleni hyvää niinpä jättäisin kahvin juontia vähemmälle, mutta työpaikalla se tuntuu lähes mahdottomuudelta. Siellä kaikki tauot sekä palaverit oikein huutavat juomaan kahvia ja jos jätät kahvia ottamatta tulee tunne, ettet ole kunnon työläinen. Uskallanko olla erilainen ja silti kokea olevani ahkera työntekijä? Voinko mennä muiden seuraan istumaan kahvipöydän ääreen ilman kahvimukia ja sanoa, että "onpas ollut rankka päivä"? Olenko hyljeksitty ja joukkoon kuulumaton, jos tauolla nautinkin haudutettua teetä?

- En enää osta vaatteita ja kenkiä netistä. Olen ikäväkseni huomannut, ja vieläpä useastikin, että ne ostokset ovat koituneet tarpeettomiksi sitten kuitenkin. Tähän on tultava loppu. 

  


6 kommenttia:

  1. Olipa hyviä kohtia sun listalla, samaistun etenkin ensimmäiseen ja viimeiseen. Minäkin olen kokenut huonoa omaatuntoa ettei ole tullut ystäviin pidettyä samalla tavalla yhteyttä kuin ennen. Senpä takia jäljelle on oikeastaan jääneetkiin vaan ne, jotka eivät syyllistä siitä, että "kun ei susta koskaan kuulu mitään". Kyllähän se ystävyys on molemmin puolista yhteydenpitoa eikä voi vaan toista osapuolta syyllistää. Ja miksi ylipäätään syyllistää...?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, etten ole ainoa "ongelmieni" kanssa. :)

      Poista
  2. Arpaonni osui sinuun! Tulethan laittamaan osoitteen :)

    Minttu, Kivempi blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen muuten tuo kakkoskohta! Mulla on kanssa ennakkoluuloja suomalaista kirjallisuutta kohtaan...

      Poista
    2. Meidän pitää molempien rohkaistua ja tutustua suomalaiseen kirjallisuuteen. :)

      Poista
  3. Luin juuri tuossa joku aika sitten Rosa Liksomin Hytti nro 6 (Finlandia palkittu 2011) ja oli ihan jännä kirja. Tosi kuvailevaa tekstiä, välillä jopa uuvuttavan. :D Saat sen luettavaksi jos haluat :)
    Muutenkin mielenkiintoisia ja aiheellisia kohtia ja koko lista-ajatus on hauska. Täytyy tutustua tarkemmin. :)

    VastaaPoista